Pikkiksen ja Ninjan blogi

Pentu jäi tänään Jannen kanssa kotiin kun lähdimme Pikkiksen kanssa kisamatkalle. Aamulla alkoi jo kotiutuminen näkyä ja kyytiä sai niin eteisen matto kuin minun housunlahkeetkin. Positiivista on se että kiellot menee hyvin perille. Tänään on pissoja tullut sisälle mutta ne on kohdistettu tosi hyvin paperille. Ja kotiin tultuani pentua pihalle viedessä osui kakat ulos. Tänään oli kokeillut myös tv-tasolle kiipeämistä, toivottavasti oli mennyt perille että sinne ei ole asiaa. Tv-nurkkausta ei ole vielä aidattu, mutta seurataan tilannetta että tuleeko siihen vielä tarve. Pentu on kyllä niin loistava, ihana ja vauhdikas! Sopii meidän porukkaan.

Tänä iltana ruoka maistui ennätys hyvin vaikka päiväruoka tulikin vasta viiden aikoihin ja iltaruoka sitten yhdeksältä. Annoin iltaruokaa vähän suunniteltua enemmän kun näytti uppoavan niin hyvin. Ruuan jälkeen sitten tulikin oivallus miten vinkulelusta saa ääntä.

Kisat lyhykäisyydessään.
1. rata alkoi aita-rengas-puomi, renkaalta väärästävälistä ja puomilta siihen syssyyn hylky kun en itse saanu pysäytettyä omaa vauhtia ja peruutettua + käskytettyä tarpeeksi nopeasti takaisin. Kiva rata muuten.

2. rata hyppyrata, aika kiva sellainen (helppo) tällä kertaa vitonen pujottelulta ja viimeisestä esteestä ohi jota en sitten harmistuksissani jaksanut korjata, jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt korjata niin olisi saanut tietää ajan.

3. rata kiva rata, mutta jälleen virhe pujottelulla, ihan kuin koira olisi huomannut esteen vasta mentyään ensimmäisen välin ohitse. Lisäksi keinun ylösmenolta virhe, tästä pitää ajatella positiivisesti että keinulla taitaa olla nyt vauhtia enemmän kuin aiemmin. Tältä radalta siis 10 ja muutama sekunti alitettiin ihanneaika.

Mahdollisesti ratapiirrokset tulossa Niinalta.

Aamulla käytiin molempien koirien kanssa yhdessä pihalla ja ajattelin sitten pienen leikkihetken jälkeen päästä vielä itse nukkumaan. Laitoin Ninjan autoiluun tarkoitettuun pienempään boksiin ja siitähän vasta riemu syntyi. Hirveä huuto kun hänet on sinne laitettu. Isossa näyttelyhäkissä oleminen on ihan ok, mutta tämä pieni kuljetusboksi on aivan kauhea neidin mielestä.

Pikkis alkaa saada jo osumia ja varmasti kipeitä sellasia, lähinnä takajalkoihin ja siksi yrittääkin kääntyillä niin että osumia tulisi vain kaulaan jossa on parempi karvoitus. Pääpuolta pentukin kunnioittaa ihan eritavalla kuin takapäätä.

Ripulista ei ole enää tietoakaan vaan 20h edellisestä kakasta tuli jättikakka niin hyvän kovana kuin olla vaan voi. Pihalla nähtiin tänään myös pyörätuolilla kulkeva mies. Ehkä sekunniksi Ninja halusi pysähtyä katsomaan puolen metrin päästä kun jo ryntäsi ojentuneen käden luokse rapsutuksia vastaanottamaan. Harvoin pääsee koiran kanssa pyörätuoliin tutustumaan mutta Ninja pääsi jo toisena kotona olo päivänä.

Ruokailu on edelleen hiukan sellaista että välillä pitää käydä heittämässä kierros ja sitten palata takaisin mutta melkein kaikki ruoka silti menee. Pienet rouheluutikut menevät myös jos sattuu olemaan tarjolla.

Tänään harjoiteltiin jo namilla istumista olohuoneessa ja kokoajan on kannustettu pentua tulemaan syliin lelun kanssa.

Sohvalle olisi ihan hirveä hinku mutta toistaiseksi vauhdillakaan tehdyt yritykset eivät tuota tulosta vaan pahimmassa tapauksessa sohvaa kohti tehty ponnistus päätyy selälleen pääedellä lattiaan vaan eipä se näyttänyt haittaavan. Myös hampaat on joutuneet koville kun jäivät sohvaan kiinni jalkojen lähtiessä alta, tai kun roikkui Pikkiksen BoT loimessa Pikkiksen hypättyä sohvalle. Onneksi Pikkiksellä on toistaiseksi vielä pakopaikka sohvalla. Ja öisin laitan pennun erilleen Pikkiksestä. Pentu tarjoaa istumista hyvin ruokakupilla ja välillä muutenkin, tuntuu olevan luontainen asento.

Pätkä videotakin illalla tuli otettua, ehkä jossain vaiheessa sekin saataville.

Kävin ottamassa agilityä itsekseni. Pikkis oli erikoisen vetämätön ja siksi ei sitten hinkattukaan pujottelua vaan keskityttiin pieneen radan pätkään jossa a-este ja toiseen pätkään jossa pussi.

Aamuyöllä matkaan kohti Helsinkiä ja navigaattorin ensin vietyä meidät “pururadalle” löydettiin kuitenkin perille. Osalla pennuista oli alkanut ripuli, mutta siitä huolimatta “kravatti” lähti matkaamme. Alkumatkasta kokeili kiipeillä ja huutaa, mutta rauhoittui sitten nukkumaan. Välillä heräsi oksentamaan mutta jatkoi heti nukkumista Renkomäen Abc:lle asti jossa käytiin nätisti pissalla ja kakalla, siitä matkaa jatkettiin Hartolaan jossa yhtä hyvin onnistunut pysähdys. Joutsan kohdalla käytiin itse syömässä. Seuraava pysähdys Vaajakosken Abc:lla ja sielläkin pissat ja kakat. Fiksu tyttö, nukkuu taju kankaalla sylissä ja pysähtyessä tekee tarpeensa pihalle. Keljosta kotiin ajettaessa oli pentunen erimieltä siitä onko mukavaa olla boksissa yksinään takapenkillä, välillä jo hiljeni kuitenkin noinkin lyhyellä matkalla.

Kotiin tullessa vein pennun boksissa olohuoneeseen, jossa otin Pikkiksen hihnaan ja laskin pennun ulos. Pentu säikähti vähän nähdessään Pikkiksen mutta säntäsi silti suoraan Jannen syliin. Jonkin aikaa sylissä oltuaan laskin Pikkiksen rauhassa katsomaan eikä pentukaan enää pelännyt. Olihan se kasvattajan luona tottunut aikuisiin isoihin koiriin (irlanninsetteri). Pentu oli oikein reipas juoksenteli ympäriinsä ja kävi juomassa isosta kupista vettä, luulin ettei se sieltä ylttyisi juomaan. Syötiinkin hieman. Sohvalle olisi kova hinku mutta ponnistusvoima ei vielä ihan riitä. Pikkisen edestäkin käy hakemassa lelut epäröimättä. Riehumisen jälkeen alkoi nukuttaa mutta ei olisi millään malttanut nukkua jos ihmiset liikkuu joten pysyttiin hetki paikoillaan ja huijattiin sitten tyynyllä pentu nukkumaan. Heräämisen jälkeen pihalle ja pissat tuli sinne heti. Takas tullessa mentiin rappuset (n. 6kpl) itse ylös ja sitten hissiin. Hissistä reippaasti omaan asuntoon sisälle vaikka Pikkis odotti ovella. Pentu ei ole pelännyt vielä mitään, ulkonakin vain katseli polkupyöriä ja ihmisiä kiinnostuneesti. Olen niin tyytyväinen valintaani!

Pikkis suhtautuu pentuun loistavasti, kuljeskelevat yhdessä ympäriinsä. Vielä ei ole Pikkis kokenut pennun teräviä hampaita. Mutta yli pentu on yrittänyt kiivetä, sitä Pikkis ei ymmärrä vaan pomppaa ylös. Ei olisi voinut koirien tutustuminen paremmin mennä.

Useiden nimi vaihtoehtojen jälkeen taidamme päätyä tänään netistä bongattuun Ninjaan. Ensimmäinen tuho yritys on tehty, kokeilu purra sohvaa, kahdella kiellolla meni perille tällä kertaa kun neiti oli jo väsynyt.

Kiva rata jossa aitoja, putki, pussi ja puolikas pujottelu. Koira toimi aivan loistavasti ja kuuliaisesti kun saatiin yhteistyö toimimaan eli käskytin hyvin. Hyvä me! Ensikerralla tämän kurssin viimeinen kerta ja möllikisat. Taidetaan sitten lopettaa tässä ryhmässä koska meillä on nyt itsenäinen treenioikeus Jatilla ja 3 ohjattua treeniä + omatoimiset alkavat varmasti olla Pikkikselle jo liikaa per viikko.

Lopputuloksena Pikkikselle venyttely kuuri jossa keskitytään
- vasemman etujalan hauikseen
- vasemman takajalan takareiteen ja issias pumppaukseen
- oikean takajalan etureiteen, varmista että polvi osoittaa eteenalas, ei ylöspäin

Koira on ihan hyvässä kondiksessa ei mitään hälyttävää. Jumit poistuu melko hyvin. Venyttely kuurin jälkeen ylläpitovenyttelyitä ja välillä tarkistushoidossa käynti. Laseria käytettiin selkään ja vasempaan etuseen.

Suunnilleen kuvan kaltainen harjoitus, mutta putki oli ihan lyhyenä. Aika kivasti meni. 4 esteellä pitää olla tarkkana että kertoo koiralle että ollaan jatkamassa oikealle. Myös omatoimisempaa takaakiertoa harjoiteltiin lopuksi 8 esteellä, sitä voisi harjoitella lisää. Muuten ei tainnut olla huomautettavaa. Rataantutustuminen todella vaati aikaa.

Suunnilleen kuvan kaltainen harjoitus. Koira oli aika vallaton vaikka eilen sunnuntainakin käytiin treenaamassa, intoa siis riittää liiankin kanssa. Tulee vinoon pussista taas. 11-12 toimi loistavasti. A-esteen juoksukontakteissa parannettavaa, tai siis ei juokse niin alas kuin haluan, reilusti kyllä otti kontaktin. Pujottelua otettiin liinan kanssa, oli vähän huono panta kyllä siihen tarkoitukseen (säädettävä puolikuristava, muuten ok mutta liinan lukko tulee huonoon kohtaan). Lopuksi vielä a-este harjoittelua liinassa ja ilman.

Kasvattajalta tuli kuva “nokikanatreeneistä”.

Käytiin Hannan kanssa treenailemassa. Pujottelua pitkän liinan kanssa ja se alkaakin jo tuottaa tulosta, eli koira alkaa vähitellen suorittaa matalampana. Myös a-estettä liinan kanssa ja ilman, juoksukontakteja aalle siis treenataan. Otettiin myös slalomeja 4 aidalla + putkeen. Lopuksi vielä pari toistoa aidoilla ja puomilla. Koira tekee nätit juoksu kontaktit kun käskyttää (pikkis, puomi, lujaalujaa, koske, tule). Tärkeintä on saada koiran huomio ennen puomia jotta tulee kuulolle ja ravaa ylösnousun nätisti, sitten pitää antaa lupa vaihtaa nopeammalle vaihteelle. Kellotettiin myös pujottelua ja a:ta. Taisi olla reilu 4,5 sek pujottelu ja reilu 2 sek a-este jos oikein muistan. Vertailussa huomattiin että pujottelua voisi saada ainakin sekunnin nopeammaksi ja aalla pelivaraa ei niin paljoa ole. Pujottelua jatketaan liinan kanssa ja kyllä se nopeus sieltä tulee.

Elokuun lopulla olen blogiin kirjoitellut että toisen koiran rotu on kovasti pohdinnassa ja lauantaina käytiin Hannan kanssa katsomassa Helsingissä turbocockeri pentuja. Pentuja oli 7 narttua, joista viidelle oli jo ottaja. Väreistä minua miellytti eniten mustat (oli myös punaisia ja b&t).  Pennut oli testattu perjantaina ja yhdelle pennuista oli valittu koti. Pääsin tavallaan toisena valkkaamaan. Pentutesti papereista erottuikin edukseen yksi musta pentu ja minulle luvattiin se! Pennusta tullaan tekemään sijoitussopimus. Pentu saadaan kotiin hiukan vajaa 8 viikkoisena ensi perjantaina!

Aluksihan pohdinnoissa oli lähinnä pieniä seurakoirarotuja joista sitten vaihdoin gööttien katseluun ja shelttien kautta päädyin lopulta turbocockeriin ja uskon että valinta on oikea. Mitäpä minä oikeasti pelkällä seurakoiralla tekisin ja uskon että tämä cockeri on sopivampi käteeni kuin göötti tai sheltti. Eikä varmasti vauhtia tule puuttumaan agiradoillakaan.

Aika pianhan tämä päätös sitten lopulta tuli, aluksihan olin ajatellut vain katsella ja tutkiskella sopivaa rotua etukäteen ja ottaa pennun sitten joskus ensivuonna. Mutta nyt se tulee ja hyvä niin. Ei sitä aina tarvitse niin pitkään kaikkea valmistella ja miettiä. Nyt on viikko aikaa hankkia pennulle tarvittavat tavarat. Kotia olen jo katsellut sillä silmällä että mitä pennulta pitää piilottaa mutta aika vähän keittiö,olohuone eteinen akselilla on koiralle vaarallisia juttuja. Lähinnä tarpeeseen tulee varmaan muutama portti muiden huoneiden oville koska ovia ei kuitenkaan tule pidettyä kiinni esim. tietokoneella ollessa. Se kyllä jännittää että miten mahtaa parketti kestää pentuajan mutta kulutustavaraahan tuo lattiamateriaalikin taitaa olla niinkuin autotkin. Ei ne ikuisesti kestä vaikka tekisi mitä.

Tässä kuva tulevasta sulostuksesta!

Frosty Morning’s Melisa